Hirvihaaran kartanon historia

Hirvihaaran kartano on osa entisestä Lassilan tilasta, joka vuonna 1759 jaettiin kahteen ja myöhemmin neljään osaan. Yksi osista sai nimen Hirvihaara.

Hirvihaaran kartano rakennettiin alun perin yksityiskodiksi. Rakennuttajana toimi Hirvihaaran Tulitikkutehtaan omistaja, insinööri Herman Holmberg (1874-1926). Herman Holmbergin perhe muutti Helsingistä Hirvihaaraan vuonna 1878 perheen isän Frans Holmbergin ostettua Hirvihaaran Tulitikkutehtaan. Frans Holmbergin kuoltua vuonna 1901 tehdas siirtyi hänen pojalleen Herman Holmbergille, joka oli valmistunut insinööriksi Ruotsissa. Hän kunnosti ja nykyaikaisti tehtaan hankkimalla koneita Ruotsista.

Arvostettujen suunnittelijoiden luomus

Tulitikkutehtaan omistajana Herman Holmberg kuului Suomen varakkaimpien ihmisten joukkoon. Hän rakennutti Hirvihaaraan talon kodikseen, jota alettiin kutsua kartanoksi sen loisteliaisuuden ja kartanomaisuuden vuoksi.

Suunnittelijaksi palkattiin arkkitehti Jarl Eklund, jonka arkkitehtitoimistossa Helsingissä työskenteli mm. Eero Saarinen ja, jonka kanssa hän osallistui Suomen paviljongin suunnitteluun Pariisin maailmannäyttelyyn.

Hirvihaaran kartanon päärakennus valmistui vuonna 1918. Jarl Eklundin ohella Hirvihaaran kartanon suunnittelijana toimi kuuluisa puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973), joka oli aikansa vaikutusvaltaisimpia ja tuotteliaimpia puutarhasuunnittelijoita ja jonka kynästä on lähtöisin mm. Kultarannan (1916) suunnitelma, jonka hän teki yhdessä isänsä Svante Olssonin kanssa.
Herman Holmberg järjesti mielellään juhlia kartanolla ja ajoi ulkomailta tuomallaan Fiat –merkkisellä henkilöautollaan. Hirvihaarassa ryhdyttiin rakentamaan uutta tulitikkutehdasta 1922, jolloin tehtaalle Mäntsälään hankittiin Saksasta ensimmäinen kuorma-auto. Tehtaalla oli vuonna 1920 töissä 105 henkilöä.

Vuonna 1924 Herman Holmberg vihittiin Hjördis Berghellin kanssa. Paha takaisku kohtasi Hirvihaaran Tulitikkutehdasta marraskuussa 1925. Tehtaalle Saksasta tulossa ollut uusi tulitikkujen kuivausrumpu vieri Herman Holmbergin päälle Järvenpään asemalla. Holmberg johti vielä sairasvuoteeltaankin uuden tehtaan rakennustöitä, mutta hän kuitenkin menehtyi onnettomuuden seurauksena vuonna 1926. Hän ei ehtinyt nähdä tehdasta valmiina.

Osana Mäntsälän kapinan historiaa

Mäntsälän kunnanvaltuusto päätti Holmbergin kuoleman jälkeen vuonna 1927 ostaa Hirvihaaran kartanon. Jo vuonna 1929 kartano myytiin Pentti Sakkiselle, joka oli Mäntsälän kapinan johtomiehiä. Kommunismin vastaisen mielialan kasvaessa Suomessa 1929 syntyi oikeistoradikaalinen lapuanliike.

Mäntsälän kapina oli lapuanliikkeen kannattajien käynnistämä aseellinen liikehdintä Mäntsälässä alkuvuonna 1932. Maaliskuun alussa 1932 presidentti P.E. Svinhufvud piti radiopuheen, jossa hän kehotti Mäntsälässä olijoita palaamaan koteihinsa ja se taittoi kapinan kärjen. Vielä noin kolme kuukautta kapinan jälkeen oli Sakkinen jälleen epäiltynä yhdeksi vasemmiston puhetilaisuuden kahakan johtomiehistä. Kapinan johtomiehiä lähti pidättämään helsinkiläinen 60-miehinen poliisipartio sekä 150 miestä ja toistakymmentä upseeria Uudenmaan rykmentistä. Sakkinen pidätettiin Hirvihaarassa 16.6.1932. Hänet vapautettiin kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua, sillä pidätys oli aiheeton. Sakkinen sai kuitenkin tuomion mm. Ohkolan kahakan suunnittelusta ja kapinallisten julistuksen välittämisestä presidentti Svinhufvudille.

Kun kartanon omistus siirtyi Sakkiselta takaisin Mäntsälän kunnalle, kunta harkitsi jopa tekevänsä kartanon päärakennuksesta uuden kunnantalon. Asia raukesi, kun Hirvihaaran kartano myytiin eteenpäin 3.9.1934 Hirvihaaran kartano Oy:lle, jolloin tila oli maanviljelyskäytössä ja päärakennus toimi viljavarastona.

Kenttäsairaalasta vanhainkodiksi

Hirvihaaran kartano Oy:n osakkeet myytiin 6.4.1939 vapaaherra Johan ja Dagmar Ramsaylle sekä heidän lapsilleen Oneidalle ja Andersille. Ramsayn aikana kartanon mailla oli kaksi lasista kasvihuonetta, joissa oli keskuslämmitys ja ne olivat lämmitetyt myös talvisin. Johan Ramsay toimitti sieltä esimerkiksi ruusut naapurin häihin.

Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 vapaaherratar Dagmar Ramsay, joka oli Suomen Punaisen ristin keskeisiä henkilöitä, perusti Hirvihaaran kartanon alakertaan kenttäsairaalan, joka toimi lähinnä sotilaiden toipilaskotina vielä jatkosodan aikanakin 1941-1944. Hirvihaaran kartanon päärakennuksessa oleva korkea torni toimi sota-aikana ilmavalvontatornina, ja hirvihaaralaisia nuoria toimi ilmavalvontatehtävissä. Kuvat 4, 5 ja 6 ovat Tukholmasta Gail Ramsaylta suvun valokuva-albumista.

Helsingin kaupunki osti Hirvihaaran kartanon vuonna 1951 Ramsayn perheen muuttaessa Ruotsiin. Kartanoon perustettiin miesten vanhainkoti vuonna 1952. Potilaat tulivat Helsingistä ja Koskelan vanhainkodista. Helsingissä vuonna 1952 järjestettyjen olympialaisten ajaksi alkoholisoituneita ”laitapuolen kulkijoita” kuljetettiin Hirvihaaran pois Helsingin katukuvasta. Asukkaita Hirvihaaran vanhainkodissa oli lähes 60. Ukko-kodin toiminta jatkui kartanossa vuoteen 1989 saakka.

Helsingin kaupunki myi Hirvihaaran kartanon huonokuntoiset rakennukset ja tilukset Mäntsälän kunnalle vuonna 1989, jolloin kartanon rakennukset jäivät tyhjilleen.

Suuri saneeraus ja uudisrakentamista

Mäntsälän kunta myi Hirvihaaran Kartanon tammikuussa 1992 Arto Hakalalle, minkä jälkeen vuosien varrella yhteen hioutunut rakennusporukka aloitti kunnostustyöt periaatteella, että kaikki pitää tehdä huolella ja alkuperäistä henkeä kunnioittaen. Suuren saneerauksen jälkeen kartano avattiin hotellikäyttöön jo heinäkuussa 1992, jolloin Mäntsälässä oli asuntomessut.

Hirvihaaran Kartanon savusauna valmistui vuonna 1997 lähelle Mustijoen rantaa. Kartanon hengessä arkkitehti Fred Wegeliuksen suunnittelema pihapiirissä oleva Ruusutalo valmistui vuonna 2000. Tenniskenttä ja –klubi valmistuivat vuonna 2002.

Kartanon Lasipaviljongissa on vietetty suurenmoisia tilaisuuksia vuodesta 2013 lähtien. Yli 200 m2 Lasipaviljonkia ja sen huoneita on ollut suunnittelemassa arkkitehti Samppa Lappalainen yhdessä omistajien Monika Hakalan ja Arto Hakalan kanssa.
Hirvihaaran Kartano elää uutta kukoistuksen aikaa ja vietti vuonna 2018 satavuotisjuhliaan. Upea historia ansaitsee yhtä hienon tulevaisuuden.